Onneen

Miten saavuttaa onnellisuus? Milloin ihminen on onnellinen?
Tie onnellisuuteen on kuin matka, jonka määränpäähän, onneen, ei ikinä saavuta vaan siellä aina ollaan. Onnellinen on ihminen silloin, kun hänellä on siihen mahdollisuus pyrkiä. Silloin onnellisuuteen on jo saavuttu, vaikka sinne ollaan vielä matkalla.

Hah, te toiveissas hullut!

Jo montaa on mieltä,
sata satakieltä.
Ne kertoo sulle mitä sä haluat,
mitä sä tahdot,
mitä sä toivot?

Arvokkainta mitä mulla on,
on min sinisilmäni.
Jopa ne antaa sulle taitaisin,
yhteen suudelmaan vaihtaa voisin.
Se ilo suurin sieluni maalaisi,
taivaan maahan kaataisi,
olisi leikkiä ja iloa vaan päällä maan.
La-la-lal-lal-laa,
sinulle vain haluan laulaa.

Mut mä sanon:

Hah, toiveissas hullut,
mut ma toivoa saan.
että vielä joskus minut,
rakkaus kohtaa.

Einsteinin yksinkertaisen nerokkaat päättelyt

Mielikuvitus on tärkeää Albert Einsteinin mielestä. Uskoisin, että hän sitä käyttikin fysiikassa runsaasti. Nimittäin hänen lennokkaat päättelyt kuvastivat terävää älyä. Teini-ikäisenä hän päätteli ensimmäisen nerokkaan päättely sarjan. Siinä hän pohti, mitä tapahtuisi, jos ihminen matkustaisi esimerkiksi laivalla täysin ulkomaailmasta suljetussa hytissä ja ihminen pitäisi peiliä naamansa edessä. Aikoinaan oli osoitettu ettei täysin suljetussa tilassa matkustava ihminen voi mitenkään havaita luonnonilmiöistä omaa liikettään. Jos ihminen havainnoisi hytissään esimerkiksi veden tippumista tai perhosen lentoa, olisi hänen aivan mahdotonta sanoa perhosen lennosta ja veden tippumisesta, millä nopeudella hän liikkuu vai liikkuuko olleenkaan. Tätä samaa periaatetta Einstein sovelsi peiliin katsomiseen valonnopeudella liikuttaessa. Voitaisiin siis valonnopeudella matkustettaessa päätellä, että peilistä ei näkyisi mitään, sillä luonnollisesti päättely johtaa siihen, että peilistä lähtevä valon säde ei ikinä saavuttaisi havaitsijan silmää, koska peili pakenee samalla kun säde yrittää lähteä siitä. Jos peilistä ei näkyisi mitään, voitaisiin yksinkertaisesti todeta, että silloin kuljettaisiin valonnopeutta ja tällöin periaate, että havaitsija ei voi luonnonilmiöistä millään tavoin havaita nopeutta, ei toteutuisi. Einsteinille oli kuitenkin periaate, että luonnonilmiöistä ei voida päätellä nopeutta, niin tärkeä, että hän alisti jopa valonnopeuden nöyrtymään sille.
Tämä oli Einsteinin ensimmäisiä oivalluksia, jotka hän myöhemmin julkaisi lyhyissä artikkeleissaan.

Kirjastotyö

Kuinka moni teistä käyttää kirjastoa säännöllisesti? Uskotteko, että kirjasto on vielä tarpeellinen, vaikka ette sitä käyttäisikään? Miksi kirjojen myynti ei ole juurikaan laskenut, vaikka kaikki nuo kirjat voisit lainata kirjastosta aivan ilmaiseksi?
Olen ollut kirjastossa hetken töissä. Työpaikkana se on ihanteellinen vähän laiskalle sielulle, koska erityisemmin ei siellä tarvinnut tehdä yhtään mitään. Työtä oli kuitenkin tarjolla ja koska pitkästyn herkästi tekemisen puutteesta, tein näitä pieniä askareita koko ajan. Eniten sain tehdä poistokirjojen etsintää hyllystä, jonkin verran päällystämistä, hieman kirjojen laittoa takaisin hyllyyn sekä asiakaspalvelua. Eivät rasittaneet nämä työrupeamat pääkoppaa sen enempää kuin ruumistakaan. Samalla kuin varkain löytyi useita luettavaksi kelpaavia kirjoja. Harmittavasti vain on omassa hyllyssä sellainen arsenaali omaksi ostettuja kirjoja, etten aivan heti valtavia määriä kirjaston kirjoja ala ahmia. Joitain harvinaisuuksia matematiikasta, fysiikasta ja filosofiasta kuitenkin ajattelin lainata piakkoin. Kuulette niistä sitten, kun Epistulaan ilmestyy kirja-arvosteluja.
Kannattaa joka tapauksessa mennä kirjastoon töihin. Se on palkkansa väärti pesti.

Muusikko

Te saitte hekuman huipun
kuin muusikko takahuoneessa
epäonnistuneen keikan jälkeen.

Sytytin pöytälampun,
viereisessä asunnossa,
kun muusikko surussa
pyysi naisen kävelylle päivän jälkeen.

Jäi tuo ilta muusikon mieleen;
maalattiin se levyn kanteen.
Levyn nimeksi tulee:

Mikä määrä rakkautta,
alla taivaan kannen mustan,
riittää purkamaan surua
niin paljon patoutunutta?

Ludwig Wittengstein on jo antikvaarisessa

Täytyy minun käydä joku päivä antikvaarisessa
katsomassa löytyisikö Ludwig Wittgensteinia.
Täytyy minun kysyä tänään tässä,
olemmeko jo yli surusta pääsemässä.

Hih hei, hän perunasäkin vei,
hih ja hei, sen runonkin tein!

Tarkkaa tietoa tietokoneesta

Kirjoitin vähän aikaa sitten juttua Tehtävienhallinnasta ja nyt aion esitellä lyhyesti ohjelman nimeltään ProcessExplorer.
Ohjelma on siitä hyvä, ettei sitä tarvitse asentaa koneelleen samalla tavoin kuin suurempia ohjelmia. Tästä syystä se ei millään tavoin hidasta konetta muuten kuin viemällä vajaat kaksi megatavua tilaa kiintolevyltä. ProcessExplorer näyttää samankaltaisia tietoja kuin Tehtävienhallinta, mutta monta kertaa tarkemmin. Itse käytin tätä ohjelmaa, kun metsästin (olematonta) virusta. Voidaan nimittäin huomata erityisen helposti tällä ohjelmalla, jos jokin ohjelma käyttää muistia tai suoritinta liian paljon. Epäilyttävän ohjelman nimellä vain suoritetaan haku Googlella ja aletaan lukea kriittisellä silmällä keskustelupalstoja tai muita asiantuntevia sivustoja. Sen jälkeen voi ladata kunnon haittaohjelmien poistotyökalut ja katsoa löytävätkö ne mitään.


Kuvankaappaus ProcessExplorerista